Lomalla

... jossain päin Suomea.

Aurinko laskee taas osa 2

Aurinko laskee Kalajoen hiekkasärkilläkin, missä päivisin oli meno kuin venäläisessä elokuvassa, kun kiireettömät helleasuihin pukeutuneet lomailijat käyskentelivät sivistyneesti rantahietikolla.

Moni ei uskaltautunut uimaan. Vesi kun oli viileähköä, vaikka koko heinäkuun on aurinko porottanut sälyttäen ennennäkemättömän ja kokemattoman helteen pohjolan kuumaan tottumattoman kansan niskaan.




Mutta ihana ilta sai ja ilma viilentyi. Ja aurinko laski taas ja myös laskeutui rantahietikolle ihana rauha. Lomailijat olivat vetäytyneet koppeihinsa, ranta oli lähes autio. Vain pari uskalikkoa kahlasi kikattaen pyrkien uintisyvyyteen jo varsin kaukana rannasta.

Minä katselin henkeä haukkoen auringonlaskua ja annoin kameran soida.




Leirintäalue-kokemus oli hämmentävä.

Toisilleen tuntemattomat ihmiset joutuvat oleilemaan toistensa läheisyydessä ja sehän ei jähmeältä suomalaiselta luontevasti suju. Havaittavissa ei ollut lainkaan siitä rehvakkaasta tuttavallisuudesta, jota caravaanarien sanotaan viljelevän.

Ihmiset kyräilivät toisiaan. Omia puuhailtiin vain muutaman metrin päässä naapurista aivan kuin ketään ei olisi lähimaillakaan. Tervehtimään pyrkivälle käännettin selkä tai toinen poski.

Oma reviiri vallattiin päättäväisesti ja siitä pidettiin kiinni.

Jollakin oli asuntoauton tai -vaunun kylkeen pystytettäväksi teltta, toiset tyytyivät asettamaan tuolit, pöydän ja pallogrillin merkiksi valtaamastaan parista neliömetristä. Kaikkein härskeimmät rajasivat alueensa naruin, kangas- tai jopa risuaidoin.

Aurinko laskee taas

Vaikka aurinko laskee joka ilta, saa sen tenhovoima toistuvasti harrastelijakuvaajan etusormen painelemaan kameran laukaisinta lähes kouristuksenomaisesti.

Minäkin painelin. Yksi onnistui kuvasarjasta, sekin suurinpiirtein.



Vaikka yritin kuvankäsittelyohjelmassa kaikin keinoin saada näkyviin kaikki ne punaisen, vihreän ja sinisen sävyt jotka minua tämän kertaisessa auringolaskussa erityisesti ihastuttivat, on lopputulos keltaisen lattea ja kaukana alkuperäisestä elämyksestä.

Mutta ihan kiva silti. Auringonlasku oli hieno, se hehkui oranssia valoa ja valaisi hienosti varvikon. Tämä on hyvä muisto mieleenpainuvasta hetkestä.

Onkohan näiden auringonlaskukuvien kanssa vähän sama juttu kuin omista lapsista otettujen kuvien kanssa? Itse niitä jaksaa selailla tuntikausia, satunnaisen vieraan niillä saa kyllästymään kymmenessä minuutissa.

Ilta vaihtuu yöksi joen varressa

Vietin alkukesästä joitakin päiviä yksin joenrantamökissä.

Illankähmyssä asetuin laiturille ja istuin hiljaa paikoillani. Onki oli vedessä muodon vuoksi. En juurikaan keskittynyt kalastamiseen vaan tyydyin vaihtamaan madon kun ahvenet olivat nyppineet edellisen pois koukusta.

Luonto oli jotenkin hämmentävästi elämää täynnä. Jatkuvasti tapahtui jotain: hiiri kahisi heinikossa takanani, korppi lensi vaakkuen ylitseni, kalat polskivat. Pienet salakat hyppivät vedenpinna yläpuolellakin. Parhaalle laskin viisi peräkkäistä loikkaa. Linnut lauloivat puissa, eipä noita tunnistanut. Miksihän niidenkin opettelu on jäänyt...

Vesilinnut sukeltelivat vain parin kymmenen metrin päässä minusta. Ne menivät pitkäksi aikaa veden alle ja kävivät silloin tällöin pinnalla ja sukelsivat jälleen. Pinnalla niitä oli kerrallaan vain yksi tai kaksi.

Sen tähden luulinkin että lintuja oli ensin vain kaksi, sitten korjasin arvioni kolmeen. Lopulta kun emo vei poikueensa editseni laskin että emon lisäksi poikasia oli viisi. Linnut eivät vähääkään häiriintyneet olemassaolostani, mielihyvin panin merkille sulautuneeni osaksi luontoa.



Ilta vaihtui yöksi, ilma viileni hieman, valo väheni hieman.

Sitten luonnon rauhan rikkoi veden läiskähdys ja emolinnun rääkäisy. Saukon perkele oli ilmestynyt jostain jahtaamaan jo yöpuulle asettuneita lintuja. Emolintu houkutteli sen perässään ylävirtaan, poikaset olivat piiloutuneet jonnekin alavirtaan. Saukko kävi kohdallani kerran pinnalla ja hävisi sitten näkyvistä.

Pian oli taas rauhallista. Vain itikat inisivät, niitä riitti.

Istuntoni kesti 3-4 tuntia. Matoja kului 5 kpl. Ei saalista.

Ja se vesilintu oli telkkä.

Epäjärjestys

Takapihallani on kaamea epäjärjestys.

Vuosia sitten kaadettujen puiden latvat ovat sikin sokin rankojen ja halkomista odottavien haapapöllien kanssa. Vuosia sitten hankitut isot kaapelikelat lahoavat kaiken keskellä. Kottikärrytkin ovat kaatuneet, rikkinäinen lastauslava makaa unohdettuna sivummalla.

Erikoista asiassa on se että vasta nyt tulkitsin tuon näkymän epäjärjestykseksi.

En siis ole aiemmin tuhansia kertoja tilanteen nähdessäni kokenut tarvetta muutokseen. Kaikki osaset ovat tuntuneet olevan paikoillaan siinä missä ovat. Ei ole tuntunut siltä että halkomattomat puut olisi pitänyt pinota seinän viereen eikä siltä että vanhat latvat pitäisi vetää syvemmälle metsään piiloon katseilta.

Kaikki on siis tuntunut olevan paikoillaan mutta vielä enemmänkin: olen nähnyt tuossa kaikessa kauneutta. Pöllit, latvat, kasvit, neulaset ja muut maan roskat ovat niitä katsoessani muodostaneet kauniita sommitelmia.

Näin aina ohikulkiessani ja tänäkin aamuna kun oikein tarkastelemalla tarkastelin tuota näennäistä kaaosta. Jälleen kaikki tuntui asettuvan kohdilleen, osaset asettuivat paikoilleen, kaikki oli kuten niiden pitikin olla.

Eikä vain niin, vaan jälleen löysin takapihan kaaoksesta kokonaisuudessaan ja sen eri osista montakin sommitelmaa, josta olisi voinut tehdä taulun seinälleen.

Puut muodostivat vinojen viivojen rytmin, johon niiden pyöreys toi somaa pehmeyttä. Mieleni ei siis kaivannut erityisesti vaaka- tai pystyviivoja tuohon sommitelmaan, joita olisin saanut pinoamalla puut.

Värimaailma harmaan, vihreän ja ruskean sävyineen oli maltillinen kuin taiteilijan tarkasti harkitsema. Kaapelikelojen pyöreä muoto oli hieno lisä kokonaisuuteen, niiden ruosteiset kohti tavasta törröttävät raudat sopivat kokonaisuuteen täysin. Kaatuneessa, neulasensa pudottaneesta kuusenlatvuksessakin huomioni kiinnittyi ensimmäisenä sen mehevään ruskeuteen, se oikein hehkui auringon kilossa.

Koin siis esteettistä nautintoa kaaoksesta, rappio oli kaunista ja vasta pitkän tovin kuluttua tuotti näky mieleeni ikäviä asioita alkaen epäjärjestyksen havainnosta päätyen moraaliseen paheksuntaan omasta laiskuudesta.

-

Miten pitkälle asiat ovat niinkuin tulkitsemme niiden olevan?

Voiko ihminen tosiaankin tuntea olonsa millaiseksi tahansa olivat olosuhteen millaiset tahansa? Onko onnemme tai surumme vain tulkinnasta kiinni? Eivätkö asiat olekaan itsessään jotakin. Eivätkö syntymäpäivät olekaan aina kivoja, tai koiran kuolema aina surullinen tapaus?

Tosiasiahan on että keskitysleireissäkin monet kykenivät olemaan ainakin ajoittain onnellisia. Toisaalta miljonäärikin jolta ei näytä mitään puuttuvan, saattaa ajautua itsemurhaan. Ihminen tulkitsee olosuhteet omaksi hyväkseen tai omaksi tuhokseen.

Miksi niin usein omaksi vahingokseen? Mikä mahtaa määrätä tulkinnan suunnnan: mikä määrää tuntuuko elämä ahdistavalta kaaokselta, vai tuottaako sen monimuotoisuus meille mielihyvää?

Onko kaikki kiinni aivojen kemiasta, johon itsellä on vain rajattu mahdollisuus vaikuttaa?

-

Vai olenko vain itä-suomalaista sukujuurta, jonka huoletonta elämäntyyliä joku vääräleuka luonnehti sekaisen pihan nähdessään: "kun tavara kädestä johonkin putoaa, siihen se myös jää."

Tyypillinen itä-suomalainen takapiha?

Laajaa kaistaa kaikelle kansalle

Ylen uutiset:

"Arviolta kolmannes kaikesta Suomen internetliikenteestä on laitonta elokuvien lataamista."

Tähän on tultu. Laittomuus kukoistaa, suomalainen suoraselkäisyys on mennyttä.

Netistä virtaa laitonta materiaalia kotikoneille kuin kieltolain aikaan Virolaista pirtua janoisiin suihin. Ja kuten silloinkin harrastus on suosittua kansan keskuudessa ja viranomaiset eivät voi mitään tai painavat asian villaisella.

Tätäkö varten laajakaistaa puuhataan joka mökkiin? Tätäkö varten hallitus arveli kansan tarvitsevan nopeaa internet yhteyttä tehdessään päätöksen valtakunnallisesta laajakaistahankkeesta? Hillitöntä laittomuutta tukeakseenko hallitus törsää hankkeeseen 13o miljuunaa euroa?


Netissä on joitakin palveluita, joissa voi katsoa elokuvia paitsi ilmaiseksi myös laillisesti. Ylellä on Areenansa, kaupallisilla TV-yhtiölläkin ilmaista tarjontaa on. Pientä maksua vastaan voi ohjelmia myös katsella jälkikäteen.

Mutta tilanne lienee ryöstäynyt niin pahaksi, ettei tuosta tarjonnasta ole vinoutuneen tilanteen oikaisijaksi. Pitäisi olla edullinen palvelu, josta löytyy kaikki niin kotimainen kuin ulkomainenkin tarjonta ja joka olisi kätevä käyttää ja ennen kaikkea edullinen.

Elokuvien katsomisen pitäisi olla halpaa ja katselusta pitäisi pystyä maksamaan yhdellä klikkauksella. Sanalla sanoen palvelun pitäisi olla helpompi käyttää kuin laiton imurointi. Se ei myöskään saisi hävitä laadussa sille ja yksi katselukerta saisi maksaa vain vähän – alle euron, kenties 20 senttiä.

Helppokäyttöinen, laadukas ja edullinen palvelu olisi ainoa keino palauttaa laillinen meno.

-

Ongelmia tämän edessä on useita. Eihän meillä ole edes sellaista kätevää ja turvallista kaiken kattavaa maksutapaa, joka tuon mahdollistaisi. Sitä on haikailtu koko internetin olemassaolon ajan. Siihen nähden asiassa on tapahtunut ihmeen vähän.

Mutta onko kyse lopultakin siitä, että tuotanto- ja jakeluyhtiöt laskevat nykytilanteen olevan itselleen paras mahdollinen vaihtoehto?

Olemme isojen kansainvälisten yhtiöiden kannalta aivan liian pieni markkina-alue, jotta meitä kannattaisi kohdella jotenkin toisin kuin muita. Miksipä esimerkiksi Avatarin jakeluyhtiö antaisi elokuvan lailliseen mutta edulliseen suomalaiseen palveluun, kun se voi varmemmin tahkota rahaa perinteisesti DVD – myynnillä ja elokuvateatterien kassoilla.

Emme voi tehdä tälle laittomuudelle kuten tehtiin kieltolain aiheuttamalle laittomuudelle. Toisin kuin silloin nämä asiat eivät ole käsissämme, suomalaista ratkaisua ongelmaan ei ole mahdollista saada.

Markkinavoimat ovat tainneet sysätä pienen kansakuntamme lopullisesti laittomuuden polulle.

Amerikkalaisilla on Hulu. Kovin kattavalta senkään tarjonta ei vaikuta.

Kuumaa

YLE:

"Helteisessä Suomessa mitattiin tänään maanantaina kesän lämpöennätyksiä. Iltapäivällä Puumalassa mittari nousi 33,7 asteeseen, mikä on Suomen lämpimin lukema 50 vuoteen. Myös Hämeenlinnassa Lammin Evolla mittari nousi 33,2 asteeseen. Helteet jatkuvat ainakin tämän viikon. "

Jouduin kyytipojaksi kaupunkiinmenijöille. Odotellessani kotiinpaluuta pakenin supermarketin viileyteen.

Oli jotenkin hellyttävää kokea sanatonta yhteenkuuluvuutta pullonpalautusjonossa .

Siinä me elämästä rasittuneet keski-ikäiset jonotimme yhdessä punaniskaisten olemistaan häpeilevien vanhusten ja korkokenkiin ja tiukkoihin toppehin ahtautuneiden teinityttöjen kanssa sulassa sovussa.

Haahuillessani hitaasti sinne tänne kaupan ihanasta viileydestä nauttien huomasin, että grillilihatiskien meheviä tuotteita koristivat oranssit alennushintalaput.

Lopettavatko ihmiset grillaamisen kun helle ylittää tietyn rajan?

Merimetso ja muita meren asukkeja 3

Uutisissa tänään:

"Merimetsojen metsästys on ollut Ahvenanmaalla sallittua toissa vuodesta lähtien.

Metsästyksen tarkoituksena on vähentää merimetsokantaa ja pienentää niiden kalastajille aiheuttamaa haittaa."

Eli

Samaan aikaan kun manner-Suomessa kiistellään siitä josko merimetsosta mahtaa olla lainkaan haittaa kalastajille, on Ahvenanmaalla asia tunnustettu jo aikoja sitten ja ryhdytty toimiin.

Ja toimissa on myös onnistuttu, kantaa on onnistuttu pienentämään.

-

Erikoisesti, vai pitäisikö todeta että Suomen jäykkäniskaisille viranomaisille hyvin tyypilliseen tapaan, merimetso on silti ja edelleen rauhoitettu lintulaji, jota ei saa vahingoittaa eikä häiritä ilman viranomaisten erikseen myöntämää lupaa.

Merimetso ja muita meren asukkeja 2

Aiempaan ihmettelynaiheeseen tuli tänään jatkoa YLen uutisissa:

"Moni Suomenlahdella veneilevä on pannut merkille merimetsojen valtaamat luodot. Puut ovat kuolleet ja kivet ovat valkoisen ulosteen peitossa."

Muutakin haittaa linnusta on. Noin puolet kalastajista arvioi merimetson haittaavan elinkeinoaan. Osa kalastajista onkin vaatinut jo vuosia järeitä toimia linnun karkottamiseksi.

"Varsinais-Suomen ELY-keskus antoi tänä vuonna ensimmäisen kerran luvan puhkoa tarkasti rajatulla alueella lintujen munia. Lisäksi syksyllä aloitetaan metsästys. Poikkeuslupia on annettu tähän mennessä noin 600 linnun ampumiseen, mutta niitä saatetaan myöntää kesän aikana vielä lisää. "

silti

"Luonnonsuojeluliitto ja BirdLife Suomi korostavat kannanotoissaan, että merimetson aiheuttamaa haittaa kalastukselle ei ole tieteellisesti todistettu."

ja

"Nähtäväksi jää jäävätkö laittomat tuhotyöt pois, kun ampumiseen voi saada luvan. Pelkästään Varsinais-Suomessa hävittämisistä on tehty tänäkin vuonna useita tutkintapyyntöjä poliisille."

-

Tutkijat arvioivat että Suomen merialueilla pesii ainakin 16 000 paria merimetsoja. Vuonna 2009 niitä arvioitiin olevan 12.600 paria. Kannan rajoittaminen on vaikeaa. Se saattaa vaatia vuosikymmenten työn.

Samalla kun merimetson kannan rajoittamisen tarve tunnustetaan, on sen pesien hävittäminen rangaistava teko. Jotkut tutkijat myös mielellään odottelisivat että kannan kasvu pysähtyy itsestään.

-

Tuttavani tuli juuri Virosta. Hän oli nähnyt kummitussaaria, joiden kasvillisuus oli kokonaan kuollut ja kaikki valkoisen ulosteen peitossa.

Ei voi kuin ihmetellä miten näin runsaslukuista lintua halutaan suojella ja miten vähän painoa asiassa saa se, että kannan kasvu uhkaa kokonaista ammattikuntaa.

Ammattikuntaa joka tuottaa ravintoa, jota ravintosuositusten mukaan meidän jokaisen pitäisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa.

"Kala on suositeltavaa ravintoa, ja sen käyttöä tulisi lisätä. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kala on erityisen hyvä n-3 rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. Kalan hyödyllisten rasvahappojen on osoitettu vähentävän sydän- ja verisuonitautiriskiä."
(EVIRA)