Kaksi tapaa hankkia ajokortti
Ajamaan oppii ajamalla. Tätä totuutta on kovin vaikea sivuuttaa, kun puhutaan ajo-opetuksesta. Vaikka teoria-opetuskin on ajo-opetuksessa tärkeää, se ei voi koskaan korvata ajamisen, ajokokemuksen tuomaa oppia. Vain ajamalla kehittyvät autonkäsittelytaito sekä liikennesilmä.
Ajokortti on ollut mahdollista hankkia kahdella tavalla: joko menemällä autokouluun tai vanhemman perheenjäsenen opastuksella: opetusluvilla.
Tutkimusten mukaan liikenneturvallisuusperustein opetusmuotoja ei ole voitu asettaa paremmuusjärjestykseen. Kuitenkin lakiuudistuksen tavoitteeksi opetusluvan osalta on merkitty nimenomaan laadullisen harjoittelun lisääminen.
Opetuslupaopetusta halutaan ryhtyä ohjaamaan enemmän ammattimaisella opetuksella. Opetuslupa opetus alkaisi oppilaan ja opetuslupaopettajan yhteisellä opetusjaksolla. Lisäksi
oppilas ja opettaja kävisivät yhden kerran autokoulussa opetuksen ensimmäisessä vaiheessa.
Miksihän tällaisen uudistuksen katsotaan olevan tarpeen, kun kerran opetuslupaoppilas ei tutkimuksen mukaan ole autokoulussa opetettua kollegansa huonompi ajaja?
Lakiehdotuksen toisena tavoitteena on nykyistä suurempi ajoharjoittelu. Lakiehdotuksessa edellytetään että opetusluvilla opettelevan tulisi saada ohjattua ajoharjoittelua vähintään 1 500 km.
Tämä on ihan oikein, mutta moniko autokoulussa ajokorttinsa ajava pääsee ajamaan vastaavia kilometrejä?
Autokouluissa suoritettavaan ajo-opetukseen kuuluu 30 ajokertaa eli 15 ajotuntia. Opettaessani opetusluvilla omia lapsiani, en laskenut tunteja enkä kilometrejä, mutta alle sadan eivät ajokerrat varmasti jääneet. Uskonkin että säännön mukaan opetuslupa-oppilas saa ajokokemusta monin verroin enemmän kuin autokoulussa korttinsa ajava.
Myöntöperusteista
Vaikka lakiin on kirjattu useita erillisiä myöntöperusteita, joiden perusteella opetulupa on voitu myöntää, on käytössä ollut lähinnä vain yksi: opettajan ja opetettavan on pitänyt olla saman perheen jäseniä.
Oman mausteensa tähän pääsääntöön tuovat lukuisat eri tulkinnat, joiden yksinomaisena tarkoituksena on ollut hankaloittaa opetusluvan saamista eli tulkita myöntöperusteita niin tiukasti kuin mahdollista.
Niinpä usein on vaadittu että opettajan ja oppilaan on pitänyt olla sukulaisia keskenään. On saattanut käydä, ettei poika ole voinut opettaa tyttöystäväänsä. Avopuoliso on kelvannut opettajaksi vain, jos suhde on todistettavasti kestänyt yli kaksi vuotta. Toisinaan taas isä ei olekaan kelvannut lapsensa opettajaksi, mikäli lapsi on jo ehtinyt muuttaa pois kotoa. Eli heitä ei ole katsottu tällöin saman perheen jäseniksi.
Toista lakiin sisältyvää myöntöperustetta, missä puhutaan opetettavan vaikeuksista, jotka taloudellinen tilanne sekä pitkä matka autokouluun aiheuttavat, ei liene lapin perukoita lukuun ottamatta käytetty juuri lainkaan. On katsottu että autokouluja Suomessa on niin tiheässä, ettei tätä perustetta ole ollut tarvetta ottaa käyttöön.
Halu huomioida autokoulujen tarpeet näyttäisikin olevan pääsyy siihen, että opetuslupien myöntöperusteita on tulkittu niin tiukasti kuin on tulkittu. Virallisempi selitys siitä, että autokoulujen pito on luvanvaraista toimintaa, ei oikein selitä kovin tiukkaa käytäntöä.
Kysyessäni poliisista myös suoraan myönnettiin, että myöntöperusteiden väljentäminen aiheuttaisi sen, että autokoulut nostaisivat asiasta metelin, mikä tahdottiin näin välttää.
Autokoulut ovat onnistuneet ajamaan hyvin asiaansa yhteiskunnassa, minkä poliisin käyttäytyminen opetuslupien myöntämisessä hyvin osoittaa.
Onko autokoulujen asian ajaminen myös yksi lain tavoitteista? Jos näin on, onko mietitty mihin se johtaa?
Ajokortin hinta
Kuten valitettavan usein uudistusten kanssa käy, tämänkin myötä ennestäänkin kalliin ajokortin hinta nousee. Opetusluvankin hintaan on luvassa roima korotus, kun oppilas ja opettaja määrätään autokoulun penkille. Samalla opetuslupa-opetuksesta tulee vähemmän houkutteleva vaihtoehto.Jo nyt ajokortti on monelle liian kallis. Suomi on niin pitkien etäisyyksien maa, että kaikkien halukkaiden pitäisi se saada ajaa. Tämänkin takia opetuslupaopetusta pitäisi ryhtyä kehittämään rohkeasti itsenäisenä vaihtoehtona autokoulujen tarjoamalle opetukselle.
Autokoulujen kyvystä ja halusta lypsää opetuslupalaisia käy hyvänä esimerkkinä kuljettajatutkinnon II-vaihe, josta joitakin vuosia sitten tuli pakollinen opetusluvilla ajavillekin. II-vaihe on pitänyt suorittaa autokoulussa. Monet ovat pitäneet tätä II-osaa täysin turhana rahan ja ajan haaskuuna. Lyhyestä ajolenkistä, juttutuokiosta ja ajorataharjoittelusta on saattanut joutua pulittamaan lähes 400 euroa!
Miksi siis pakollista autokouluissa suoritettavaa kalliiksi käyvää opetusta halutaan lisätä, jos kerran tutkimukset todistavat että molemmat koulutusmuodot tuottavat kelpo kuljettajia?
Autokansa on viime vuosina saanut karvaasti kokea aidon kilpailun puuttumisen katsastusasemilla. Katsastusasemia koskeneen uudistuksen piti lisätä kilpailua ja laskea hintoja. Toisin kävi, uudistus nosti maksuja, kansalaiset maksavat ja ylikansalliset yhtiöt käärivät voitot.
Ajo-opetusta uudistettaessa pitäisikin erityisesti ottaa huomioon Suomen pienet markkinat ja muut olosuhteet, jotka usein estävät aidon kilpailun.
Kun lisäksi muistetaan, etteivät autokoulutkaan ole kokonaan välttyneet kartelliepäilyiltä, olisi entistä tärkeämpi huolehtia siitä, että vastaava kehitys voitaisiin tässä välttää. Mikäli viranomaismääräyksin ja lain nojalla opetuslupalaiset määrätään autokouluihin, pääsevät autokoulut määräämään suurelta osin opetusluvankin hinnan.
Ajokorttiuudistuksen yhtenä tuloksena ei välttämättä saada osaavampia kuskeja, mutta kylläkin lisätuloja autokouluille. Onko se lain tarkoitus?
Opetuslupaopetus pitäisi pitää erillään autokoulujärjestelmästä. Tämä – aito kilpailutilanne - estäisi tehokkaasti ajokortin hinnan nousun vastedes.
Jos opetuslupaopettajien tietoja ja taitoja tahdotaan lisätä, voitaisiin parantaa teoriakoetta ja liittää siihen esimerkiksi kansalaisopistojen antamaa kurssitusta. Tärkeää olisi varmistaa, ettei hyvä opetuslupa-järjestelmä näivety. Se kun mahdollistaa monen kymmenen vuoden ajokokemuksen tuoman tietotaidon siirron jälkipolville.
Milloinkahan muuten Suomessa ryhdytään tekemään lakiuudistuksia jotka eivät lisää kansalaisten kustannuksia vaan vähentävät niitä?
1 kommentti:
Opetusluvassa on myös se etu, että opettaja joutuu itse käymään läpi nykyiset liikennesäännöt. Ne ovat voineet unohtua tai muuttua oman kortin saamisen jälkeen. Teoriassahan jokainen liikenteessä hallitsee 100 % säännöt, mutta... Väitänpä, että opetusluvan hankkiminen on parantanut perheessämme kahden vanhemman sääntötietoisuutta, siitä huolimatta, että näistä on oltu aina kiinnostuneita.
Opetusluvalla voidaan opetus myös sovittaa täysin vapaasti omien aikataulujen mukaisesti. Voidaan painottaa hiljaisen liikenteen aikoja silloin, kun se on tarpeen, ei tarvitse ajaa silloin, kun se autokoululle sopii.
Olisikin mielenkiintoista, jos joku voisi kaivaa tilastoista onnettomuusluvut ajokortin saaneiden kaikkien perheenjäsenten osalta.
II-vaiheen ajatus on kaunis, mutta sen saisi mieluummin toteuttaa vaikkapa nettivideolla ja muutamalla kysymyksellä. TUPAS-tunnistautuminen ja homman voisi hoitaa luotettavasti kotoa käsin vaikka parin kympin hallinnollisin kustannuksin.
Lähetä kommentti